white symphony of janna kreuter(j.k).

Abtrakstismi J.K. tulkinnassa on tyyli mikä nousi sankarillisena kautena
20-luvun alussa, jolloin sellaiset nerot kuten Kandinskij, Malevits, Klee,
Matjuschin tekivät vallankumouksellisen käänteen taiteessa. Siitä asti
abstraktismi, sekä venäläinen että maailmanlaajuinen ehti tulla
konservatiiviseksi tyyliksi, haudattiin ja syntyi uudelleen mitä erilaisimmissa muodoissa –pop-taiteesta neo-geoon.

J.K. palauttaa abstraktismin nykytaiteen ajankohtaisiin ongelmiin. Hänen
teoksensa, jotka virtuoosimaisesti luovat erilaisia tekstuureja ja jopa
ääniä tasapainoittavat eriskummallisella rajalla konservatismia ja
kokeellisuutta, perinteikkyyttä ja eksoottisuutta, materiaalin
ilmeikkyydellä. Voi sanoa, että ne tuikkivat kiinteästi koostumuksillaan
eivätkä koskaan avaudu loppuun asti. Nämä työt viehättävät katsojaa, ne tempaavat mukaansa rikkaalla näyllään. J.K. tärkeimmän efektin luo
hänen töittensä koostumus. Juuri koostumus/faktuura on hänen töittensä
hengellinen ja aiheellinen sisältö. Hänhän luo tilaa tapahtumasta: ne
ovat eläviä organismi-teoksia, jotka itsessään muuttuvat tarkastelussa
ja yhdessäniiden olemassaolossa.

Venäläinen klassinen avantgarde korotti faktuuran
kynnyskysymykseksi. Paradoksaalisella tavalla seuraten hengellis-
myyttistä perinnettä muinaisvenäläisestä taiteesta, Maleevitsch ja
Matjuschin symboloivat ja merkityksenlistivät teosten faktuuraa.
Ilmaisun absoluutin nimeen kaikki vannovat puhtaan faktuuran nimeen,
mikä johtaa värin ja väriaineen häviämiseen (klassinen esimerkki

 

Malevitschin "Valkoinen valkoisella"), minimalistiseen abstraktismiin ja
lopulta nollaan, puhtaaseen maalauspohjaan.

Uudenvuosituhannen rajalla taide, ei ratkaistukaan modernismin ongelmia,
oli jälleen kerran niin suuressa kriisissä, että on ongelmallista jopa
määrittää sen substanssia. Tässä tapauksessa luomistyö on olemassa
taiteen aikomuksena, toivona ja haluna,olemalla tarkastelemassa
epäröivällä rajalla olemassaoloa, intonaatiota, faktuuraa. Juuri tällä alalla
kulkee tarkastuksien eturintama, riippumatta siitä, että työskenteleekö
taiteilija photoshopilla, suunnitteleeko uusia tuotteita tai kokeellistaako
omaa ruumiillistumaansa.

J.K töiden viimeistely, virtuaalisuus saavuttaa mystisiä rajoja –
hengityksen efektejä, kuiskausta ja muodostaa auran, joka lähtee ulos
teoksen fyysisistä puitteista. Kaikki tämä: monisäikeisyys,
monifaktuurasuus, monimerkityksellisyys, hiljainen moniäänisyys väittää
moninaisuuden yhtenäisyydestä.

J.K töissä välittyy venäläisen taiteen perinteet, erottamatta henkisyyttä ja
materiaalisuutta, kuollutta ja elävää, mennyttä ja tulevaa… Viimeinen
sarja J.K. maalauksista "Valkoinen sinfonia" erottuu ratkaisuissaan
hienostuneella tyylikkyydellään abstraktissa maalauksessa.


Andrey Khlobystin
St. Petersburg 2009
Vapaasti kääntänyt, Minna Sulonen